Vääntäydyin aamupäivällä väkisin Pikkusiskon kanssa käydyn kuolettavan puhelun jälkeen kyyneleet valuen suihkuun. Pakotin itseni vaahdottamaan suihkugeelillä vartalon puhtaaksi, kuivaamaan rutiiniin nojaten itseni kuivaksi, meikkaamaan ja laittamaan tukan sekä vääntäytymään bussiin (Ensimmäinen mahdollinen bussi muuten kaahasi bussikuski vittumaisesti virnuillen ohi - mikä siinäkin saatana muka niin nautinnollista on? Vanha kunnon "ihan vaan kun hups ei huomannut" -temppu my ass. NIVVARMAAN! Sillä oli taas joku perinteikäs "vihaan asiakkaita, vihaan ajamista, vihaan bussia, vihaan siis sinua  siinä joka odotat typerän näköisenä bussia (that would be me), joten ajan ohi" -päivä. Ni.).Ajattelin siinä ihmistyessäni, että on pakko toimia. On pakko nousta aamulla ylös, on pakko lopettaa olemasta. On vain toimittava kuin robotti ja nauttia sen tuomasta tunteettomuudesta sekä minättömyydestä. Niinä hetkinä, kun voin valita robotin, valitsen sen. Se on joka tapauksessa helpompaa, kuin suruun tukehtuminen. Menin kouluun olemaan olematta.

Toisina hetkinä valinnan mahdollisuutta ei ole. Kun koko paska hyökyy ylitseni kuin joku saatanan tsunami, en pysty tekemään mitään. En yhtään mitään. Halvaannun sisäisesti ja ulkoisesti. Koko kammottava huolestuneisuudesta nouseva suru ja kauhu lamaa täydellisesti minut toimintakyvyttömäksi pinnallisesti hengittäväksi pieneksi säälittäväksi ihmisraunioksi. Ja se ei ole mitään verrattuna siihen mitä kauhua Pikkusiskoni kokee. Tuosta ajatuksesta seuraa välittömästi kahta kamalampi ahdistus ja kierre on valmis. Jos en pysäytä tuota vyöryvää lumipalloa väkivalloin millä tahansa toimivalla suhteellisen hyväksyttävällä keinolla, makaan kohta sairaalassa itsekin.

Funka lähti tänään minun kanssani elokuviin nopealla varoitusajalla. Kävimme katsomassa brittiläistä komediaa (leffa-arvostelu sikseen, sen verran sanon, että ajoi asiansa) ja olimme vain. Toisekseen luin Minhin seikkailusta Naakan kanssa tuossa illalla. Voin sanoa, että nauroin tänään. Nauroin ainakin kaksi kertaa. Se on jotain sekin.

Toivottavasti en valvo ensi yönä aamuyön tunneille, koska en saa itkua loppumaan. Kouluun joka tapauksessa menen, jos pystyn valitsemaan robotin.

-Gata