keskiviikko, 17. syyskuu 2008
Välissä pitää hengittää syvään
Toisina hetkinä valinnan mahdollisuutta ei ole. Kun koko paska hyökyy ylitseni kuin joku saatanan tsunami, en pysty tekemään mitään. En yhtään mitään. Halvaannun sisäisesti ja ulkoisesti. Koko kammottava huolestuneisuudesta nouseva suru ja kauhu lamaa täydellisesti minut toimintakyvyttömäksi pinnallisesti hengittäväksi pieneksi säälittäväksi ihmisraunioksi. Ja se ei ole mitään verrattuna siihen mitä kauhua Pikkusiskoni kokee. Tuosta ajatuksesta seuraa välittömästi kahta kamalampi ahdistus ja kierre on valmis. Jos en pysäytä tuota vyöryvää lumipalloa väkivalloin millä tahansa toimivalla suhteellisen hyväksyttävällä keinolla, makaan kohta sairaalassa itsekin.
Funka lähti tänään minun kanssani elokuviin nopealla varoitusajalla. Kävimme katsomassa brittiläistä komediaa (leffa-arvostelu sikseen, sen verran sanon, että ajoi asiansa) ja olimme vain. Toisekseen luin Minhin seikkailusta Naakan kanssa tuossa illalla. Voin sanoa, että nauroin tänään. Nauroin ainakin kaksi kertaa. Se on jotain sekin.
Toivottavasti en valvo ensi yönä aamuyön tunneille, koska en saa itkua loppumaan. Kouluun joka tapauksessa menen, jos pystyn valitsemaan robotin.
-Gata
Kommentit