Kun horisontti imaisee auringonvalon sisuksiinsa, möykky alkaa kasvaa. Se saa harkitsemaan lääkekaapille menemistä. Se saa ravaamaan röökillä. Se kuristaa, ahtauttaa rintakehän tilavuutta niin, että hengittämisestä tulee pinnallista. Se kietoo vittumaiset elämääsyövät käpälänsä minuun ja tarttuu kiinni kuin tahmainen lima. Jokapäiväistä sängystä ylösnousemisen hankaluutta, aloittamisen vaikeutta, energiattomuutta, tavoitteettomuutta, mitäänsanomattomuutta - tätä kliinistä masennusta - sitä minä kyllä pystyn sietämään. Olen sietänyt sitä murrosikäisestä lähtien.