Muutama yö takaperin kierin sängyssä hermostuneena. Vatsa heitti ylösalassivulletaaksejaeteen, enkä pystynyt kuin torkahtamaan kevyeen kenttäuneen vain herätäkseni pian uudelleen hermostuksen kiipiessä pitkin raajoja. Tärisytti sisäisesti jokaista solua. Mitä vittua? Sama kierivä paskaolo jatkui seuraavana yönä ja lisäksi päivällä. Teki mieli heijata itseään, vetää röökiä putkeen ja hengittää syvään. Sisäinen vapina ei vain hellittänyt. Kiskoin yhtenä iltana rauhoittavaa, että sain edes hetken unta. Heti napin vaikutuksen loputtua sama ralli jatkui.

Olin ensin täysin ulapalla. Mikä heittää kropan noin kierroksille? Mikä helvetin setti tämä muka voi olla? Onko minulle tulossa paniikkihäiriö? Sitten se valkeni. Räjähti ikään kuin tajuntaan epämiellyttävällä tavalla. Vieroitusoireet. Elämäni ensimmäiset. Minulla! Helvetin masennuslääkityksen huolimaton lopettaminen hyökkäsi puun takaa. Kävelin kolmen päivän tärinöiden, keskittymiskyvyttömyyden, selittämättömän ahdistuksen ja unettomuuden seurauksena lähimpään apteekkiin ja hain lisää lääkkeitä. Yksi 15mg tipautti syvään uneen ja tärinä lakkasi siihen. Nyt vituttaa. En voi uskoa, että näin pääsi käymään, vaikka olin kyllä lukenut, että kyseinen lääke aiheuttaa selkeitä vieroitusoireita. Saan maksaa lääkkeen tuudittavasta huumaavuudesta pitkää penniä. Kun pakolliset velvollisuudet lakkaavat, joudun vieroittamaan itseni kyseisestä lääkkeestä askel askeleelta, tabuja puolitellen. Niin ne kai ihan oikeaoppisesti kuuluisikin lopettaa. Tyhmästä päästä kärsi siis koko ruumis. Ensi kerralla olen viisaampi.

Onneksi Helsinki on kaunis öisin ja minä nyt kahden tuopin rauhoittama. Olen tehnyt tuossa taannoin päätöksen ja pidättäytynyt kännäämisestä vallan. Paria tuoppia ei tosin lasketa. Nyt on kulunut neljä viikkoa ilman rairaikännin tuomaa turtaa. Huomasin, että totaalikännäämisen parin tunnin iloa seuraa joka kerta niin hirveä mielialan lasku, että ei maksa vaivaa. Lasillinen silloin, tuopillinen tällöin - se riittäköön. Olo on parempi sekä fyysisesti että henkisesti. Masislääkitystä jatkan vielä tovin. Nukkuminen on kuitenkin todella tärkeää ja muutenkin ehkä koko uhkarohkea ja typeryydellä kuorrutettu lääkityksen lopettaminen oli aika huono veto. Ei äkkinäisiä muutoksia, vaan tasaisesti ja varovaisesti eteenpäin. Ei kai kannata pilata hölmöilyllä koko vaivalla pykättyä rakennelmaa.

Kokka edelleen kohti terveyttä. Näillä mennään.

-Gata