Pyhät ovat ohi. Vihdoin. Olen koko ajan odottanut kieli pitkällä, että tämä helvetillinen joulunrauha lähtisi pitkälle vittuun ja voisin taas pyöriä anonyymina Helsingin ruuhkassa. Joulu tyhjentää ikävällä tavalla kadut, kun ihmiset ryömivät maalle kynttilöiden, leivinuunissa paistetun luomukinkun, sukulaistensa ja epämääräisien pakettien seuraan. Minä sen sijaan tein aattona töitä. Kolmisenkymmentä pitkäaikaishullua (saanen anteeksi groteskin ilmaisuni) pitävät ikään kuin todellisuuden hyvin läsnä. Olin minä sitten illan Isosiskon perheen luona, mutta sielläkin makasin sosiaalisesti kyvyttömänä parisängyssä, joka on kätevästi olohuoneessa, ja tuijotin pikku-R:n leikkiä. Pahimpaan pakkaskylmyyteen napsin illallisella rommia vain huomatakseni sen tepsivän fyysisten oireiden sijaan henkiseen vajavuuteen.

Jouluna pitäisi olla jokin positiivisvoittoinen tunnelma päällä niin maan perkeleesti. Hyviä tunnelmavaihtoehtoja ovat esim. kiva, onnellinen, rauhaisa, iloinen, valoisa mitänäitänyton. Minun jouluni oli lähinnä vittumainen. Sitä jotenkin kokee syrjäytyvänsä kolmeksi päiväksi koko joulua hartaasti juhlivan kansan ulkopuolelle ja anonyymius häviää. Olinkin yhtäkkiä uppo-outo vastarannankiiski, jolla on vamma tunnemaailmassa, kun joulu ei maita. Siitä saa pahaa silmää ihan eri tavalla, kuin mistään muusta kapinoinnista.

Joulua on sittemmin vietetty kaanonissa vittusaatana-kuorossa Funkan kanssa - onneksi. Yleinen vitutusmaksimus vähintään kolminkertaistui joulupäivänä, niin kuin yleensäkin keskinäisillä tunteillamme on tapana. Metroilimme itsemme kaljanhimoissamme keskustaan vain huomataksemme, että kaupat olivat jo sulkeneet ovensa. R-kioskin tarjouskarhut kainalossa Funkalaan Hurinaattorin (ihanaihana) kanssa sohvalle katsomaan Kärpästen herraa. Huono valinta. Kaksikymmentämiljoonaa vitun ärsyttävännokkelaa brittiaksenttia vääntävää poikaa ruudulla eivät olleet omiaan nostattamaan tunnelmaa. Imutimme netistä Spunin ja jo alkoi kirkastua. Pystyimme sentään nauramaan pöhnäistä kaljanaurua.

Seuraavana päivänä nukuimme kolmeen. Olen nukkunut viimeisen viikon vähintään kahteen joka päivä, lukuun ottamatta aattoa, jolloin pakkonousin duuniin. Nukuttaa ihan helvetisti koko ajan. Olen yrittänyt tuputtaa itselleni kaiken maailman syitä syksyn stressistä johtuvasta uupumuksesta, "joka nyt purkautuu näin". Ihan sama. Vituttaa sekin, kun ei pääse sängystä ylös ihmisten aikaan, vaikka en minä edes tiedä mikä se ihmisten aika on ja mitä väliä sillä ajallakaan lopulta. Kuulunee positiivisen joulutunnelman kanssa samaan pitäisi-kerhoon. Joka tapauksessa heräsimme kolmelta ja raahauduimme haisevina ällötyksinä (molemmat suihkuilleet joskus hamassa menneisyydessä) sängystä ostarille suuntanamme vietnamilainen halpisravintola. Iloksemme huomasimme lähärin olevan auki, mutta ennen kuin työnsimme itsemme ovista sisään, teimme pikku lenkin nähdäksemme saako vietnamilaisesta sapuskaa. Ei muuten saanut. Se lenkki ja toteamus olivat sitten liikaa, koska sillä välin kauppa oli ehtinyt mennä kiinni. Painottaisin, että lenkkiin meni noin 1 minuutti 30 sekuntia. Viereisen räkälän nokkela alkkistäti huuteli: "Kauppa meni neljältä kiinni, eli just äsken. Menkää R-kioskille, jos se auttaa. Tai tulkaa baariin." Baari ei huono, mutta sillä hetkellä mahdoton. Jälleen kerran siis metroon ja keskustaan kauppaan. Vittusaatana. Hervoton kasa rasvaista paskaa kori täyteen, kassan kautta metroon ja Gatalle. Paska leffa, paska ruoka, paskat kaksi akkaa. Siinä me retkotimme, minun sohvallamme, vitutukseen kääriytyneinä ja hoimme vittua itseinhoissamme.

Välihuomautuksena voisin kertoa, lähinnä pehmentääkseni tätä kaikkionpaskaaminäolenpaska-kirjoitustani, että elämme Funkan kanssa ihmeellisessä symbioosissa. Välillä omissa kodeissamme, mutta suurin osa ajasta jomman kumman kodissa, maksimoimassa sen hetkistä olotilaa. Koskaan emme vittuile toisillemme, mutta vittuilemme silti paljon itseillemme. Jommalla kummalla on yleensä yleinen inhoankaikkea-meininki, johon toinen ei ota kantaa tai sitten vaihtoehtoisesti tuplaantuu inhoamaan kaikkea seuraksi. Funkan kanssa voi olla. Se on parhautta, fiiliksistä viis.

Joka tapauksessa tämäkään ensimmäinen off-joulu-päivä ei ottanut tuulta purjeisiinsa. Heräsin kahdelta Funkan soittoon vittuuntuakseni sitten siitä, että olin taas maannut, kuin läski valkoinen ihrainen selluliittisika (thanks Finnish genes and Christmas-BED), sängyssä pitkälle päivään ja edelleen silmäluomien päällä oli paksu lämmin rätti houkuttelemassa takaisin uneen. Nousin kuitenkin pakotuksella ylös, keitin kahvia ja avasin koneen. Menin deittipalstalle piristämään itseäni, mikä osoittautui vääräksi valinnaksi. Voi pyhä vittusaatana sentään. Mikä ihmisiä vaivaa?

Lainaus nro1:

"moi

looks cute: ) how are you?"

Joku vinkuintialainen (anteeksi groteski ilmaukseni jälleen kerran, toisaalta mitä sitä anteeksi pyytelemään, tässä blogissa kaikki saavat osansa, tasapuolisesti, joten et voi syyttää rasistiseksi, mutta en nyt kuitenkaan vedä anteeksipyyntöä takaisin, kun se kerran tuossa jo on. ni) se siellä. Mietin vain, että mitä tuollakin joku kuvittelee saavuttavansa.

Meinasin vastata suomeksi:

"Paskaa joulua sullekin." En kuitenkaan vastannut. Uusi viesti klik-auki.

Lainaus nro2:

"olen 33v mies asustelen yksin täälä maala kirjoitele jos kiinostaa"

Öö. Ei kiinosta, joten en kirjoitele. Vitutuskäyrään tuommoiset viestit eivät juuri auta. Miettikää nyt, jos pelinavaus on tuota luokkaa, kuin noilla kahdella sankarilla yllä. Ei voi odottaa suurensuurta tappelua saaliista. Tuon lainakakkosen kohdalla mietin kyllä, että jos hän onkin sipoolainen suomenruotsalainen juro maajussi, joka selittäisi tuhannet kirovireet, mutta sekään ei auttanut nostamaan empatiapisteitä korkeammalle. Mitä sitten saatana kirjoittaa suomeksi, jos se kerran aiheuttaa väistämättä vajakkipojojen räjähdymäistä kasvua. Puhumattakaan herrasmiehistä, jotka lähestyvät kuvilla, joissa ovat auliisti ilman paitaa. Hyi nyt saatana. Vaikka olisi mikä adonishercules, niin ei minua kiinnosta nähdä kenenkään rintalihaksia, öljyttyinä tai ilman. Kamoon hei. Totta puhuen, ihan sama sekin. Ei minua kiinnosta oikein mikään juuri tällä jumalan sekunnilla. Jumalasta puheen ollen, sekin vit...ei pyhä sylvi. Lopetan, ennen kuin edes aloitan.

Joo. Taidan imaista vielä yhden kupin kahvia ja sitten suihkuun. Hiuksia en ole pessyt since jouluaaton ja tällä määrällä ihraruokaa voinette kuvitella frisyyrini. Tunnen itseni herkuksi. Vittu.

-Gata, joka suunnittelee känniintymistä