Olen aivan älyttömän onnellinen. Olen kohdannut Elämäni miehen ja rakastunut aivan päätä pahkaa. Pelotta ja suin päin. Tunne on molemmin puolinen ja niin vahva, että sisältä tärisyttää. Koko elämäni kiepsahti radalleen hänet kohdattuani, ja nyt on niin turvallinen olla. Oli jo ennenkin, mutta nyt saan turvaa ja niin uskomatonta välittämistä, rakkautta ja kiintymystä myös häneltä, että en jotenkin pysty edes tätä kaikkea uskomaan. Hän on miehenä kaikkea sitä, mitä olen toivonut ja halunnut!

Meillä on niin valtavasti yhteistä. Olemme puhuneet, että olemme tehty toisillemme. Ikään kuin jo valmistusvaiheessa olisi ollut selvää, että olemme toistemme kanssa yhteensopivat. Kun kohtasimme, tunne tuli molemmille heti ja oli täysin vapaa kaikista mutista. Tässä ei kerta kaikkiaan ole muttaa. Rakkautemme on puhdas, niin kirkas ja näkyvä.

Kaiken paskan, kaiken sen vittumaisen möyrinnän jälkeen asiani ovat yksi kerrallaan järjestyneet. Ensin ero, sitten unelmieni koti, uusi työ, opinnot loppuvaiheessa, masennuksen ja unettomuuden selättäminen. Lääkkeiden lopettaminen, sisäisen ilon ja rauhan löytyminen. Tasapaino ja hyvä olo. Nyt olen kaiken kukkuraksi löytänyt itselleni kumppanin. Sielunkumppanin. Rakkaan. Uskomattoman kauniin ihmisen, sisältä ja päältä. Voisin kaivautua hänen ihonsa sisälle, asettua sinne asumaan.

Olen vain niin onnellinen! Rakastan häntä. Ja itseäni.

-Gata