Äiti houkutteli minut lauantaiselle reissulle markkinatalouden hell-holeen Flamingoon. Hän perusteli käyntiä Spa&Wellness-osastolla tarpeellamme rentoutua vaikeiden asioiden keskellä. Käväisin ennen reissuamme katsastamassa paikan nettisivut ja vaikutti kieltämättä ihan tervetulleelta vaihtoehtoiselta ajanviettotavalta.

Alku koko mestassa oli positiivinen. Saimme heti liput maksettuamme pyyhkeet ja kylpytakit talon puolesta, joka kieltämättä lupaili hyvää. Kaikki oli uuden karheaa ja kiiltävää. Ensimmäinen koitos oli vaatteiden vaihto. Vaatteet sai vaihtaa sellaisessa kopissa, jonka ovet menivät automaattisesti lukkoon, kun ne suljettiin. Kopissa oli tilaa minimaalisesti. Minä reppuineni, pyyhkeineni ja kylpytakkeineni tukin  koko alueen ja itse vaatteiden riisuminen vaati melkoista akrobatiaa. Vaatteet liimaantuivat hiestä märkään kroppaani ja revin kolttua yltäni ihan raivohulluna. Puhumattakaan jumalauta legginsseistä eli siis trikoista. Jouduin oikeasti taistelemaan, että sain itseni ilkosille. Kun halusin kopista ulos, piti vääntää sellaista avausvipua, jolla molemmat ovet avautuivat saman aikaisesti - tietysti SISÄÄNPÄIN. Jeesus. Kolauttelin itseäni oviin ja työnsin itseni varsinaiselle lokerokaapille, jonka sai päheesti lukittua täytön jälkeen elektronisella rannekkeella. Koko systeemin hienous päihitti helposti kyllä pienen koppiähkimisen. Olen aina jotenkin innossaini kaikesta uudesta kehityksestä. Ei sen niin väliä toimiiko uusi vanhaa paremmin, mutta kunhan on uusi ja hiano ja näyttää hemmetin pätevältä. Ainoa ropleemi oli se, että miten helvetissä ihminen muistaa lokerikon numeron, kun sitä ei enää ole good old daysien tapaan itse avaimessa, joka oli siis nyt tuo elektroninen kelloa muistuttava härpäke. Rannekkeella kun sai minkä tahansa tyhjän lokerikon lukkoon ja ranneke ilmeisesti sitten muisti minkä oven oli lukinnut, kun ei sillä tietenkään saanut vierustoverin lukkoa auki, vaikka kuinka vilautteli sitä lukijaan. Onneksi kaapissa seisoi numero "79", ja painoin sen mieleeni "oma syntymävuosi miinus yksi"-periaatteella.

Nopeiden suihkuttelujen jälkeen siirryimme varsinaiselle spa-alueelle. Koko spa-aluehan on K-20-ikärajattu, ja sinne pääsee kulkemalla läpi vesipuiston (lue: pari kolme mäkeä ja yksi pyörylä, jossa virtaa vesi kuin joessa = hiukan normia mageempi uimahalli). Lapsien rajaaminen span ulkopuolelle on hyvä asia. Lasten rääyntä kesken rentoutussessioiden ei oikein natsaa kuvaan.

No joka tapauksessa, se spa-alue oli kyllä hienosti sisustettu ja tunnelmaltaan melko yritteliäs. Itämaistyylisiä pylväitä ja kattoleikkauksia, aromaterapeuttisia tuoksutsydeemejä joka puolella, panhuilu + gregoriaaninen kuoro-musiikkia - you'll get the picture. Lekottelimme ensimmäisenä kuumavesialtaassa ja siirryimme sitten mineraalivesialtaaseen (kuulemma suolaa siinä vedessä, varmaan on terveydelle hyväksi tai jotain). Mineraalivesiallas oli siitä jännä tapaus, että kun satuin vahingossa kellumaan selälteni, huomasin, että se panhuilumusiikki kuului siellä altaassa sisällä. Eli heti kun upotti korvansa veden alle, alkoi musiikki soida. Vedenpinnan yläpuolella se kuului vain vaimeasti. Kelluinkin siellä musiikin vietävänä hyvän tovin varsin tyytyväisenä.